tiistai 29. heinäkuuta 2014

Tukalaa...

 Heinäkuun alkupuolella kesän vihdoin tultua aloitti tämä ruusu kukintansa. Kuun puolen välin tienoilla rankkasade hakkasi kaikki terälehdet maahan, mutta koko ajan on uusia nuppuja auennut.
Tänään kävin kuvaamassa viimeisiä...
Samaisen ruusupuskan vierelle vein juuri siilille ruokaa, kun sattumalta ikkunasta näin siilin aikovan kadun ylitse, mutta jostain syystä kääntyvän takaisin.Täkäläiseen tyyliin tuli pitkät matkat keskellä katua tonttini nurkalle, joten tiesin mennä vastaan. Metrin päähän tuli, ennenkuin kääntyi seinän viereen.
Hain tyhjän lautasen juuri pois, Whiskas-pussillinen meni hetkessä. On muuten pilkkosen pimeää, paitsi että katuvalot palavat.
Tukaluuden vahvistamiseksi esittelen huivin, joka valmistui keväällä, jolloin taisi olla vielä lunta maassa.
 Ohje on vuodesta 2009 asti ollut odottamassa vuoroaan, siis  Villimarjatar   (Elina Urmas),  pyöröpuikko 3,5 ja lanka Alize Angora Gold , jota kului 100g.
Langassa on mukana kimalletta, jota lähikuvasta voi hiukan aavistaa.

      Helteisen kuumia heinäkuun viimeisiä päiviä!




tiistai 15. heinäkuuta 2014

Kesämatkailua

Kesä-heinäkuun vaihteessa käväisin Systerin kanssa Jyväskylässä sukuloimassa. Matkasimme sinne taajamajunalla, mikä oli  uudenlainen kokemus meille autolla liikuville. Veimme sinne sateen mennessämme eikä heinähelteistä ollut tietoakaan. Serkun kanssa rittää juttua ja aika loppuu aina kesken.
Ehdimme kuitenkin tehdä pienen lenkin Kävelykadulle  ihailemaan Sokoksen ikkunassa olevaa Nukkekotinäyttelyä muun tutustumisen lisäksi. Lähtöpäivänä riensimme Toivolan Vanhalle pihalle katselemaan ja kiertelemään. Kahvila Muistossa kävimme keitolla ja nauttimassa hyvät leivoskahvit.
Viimeiseksi kohteeksi säästin  Lankakauppa TitiTyyn, koska olin jo valmiiksi suunnitellut tekeväni hankintoja.
       Kirjan kansi kertoo hyvin sisällön.
      Lankoja hankin muutamaa huivia varten ja jotain heräteostoja...

     Asemalla vasta muistin kantaneeni kameraa koko ajan mukanani, joten hätäpäissäni etsin kuvauskohdetta.
Lähinnä nökötti tämä mikä lie sarvekas.

Täytynee joskus palata ottamaan siitä ja koko kaupungista vähän parempaa selkoa.
         En enää ihmettele, miksi meitä kutsutaan "maalaisserkuiksi".

                 Heinäkuista viikkoa  Sinulle!



sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Runon ja suven päivä

            Voisiko sunnuntaipäivä enää ihanampi olla?
Aurinko paistaa lämpimästi, ei tuulen henkäystäkään, kumpupilvet tuovat sopivasti helpotusta paahteeseen... Syreenipensaista kuuluu sinitiaisten sirkutusta.
 Lähitienoon väki on kaikonnut jonnekin tai vain istuvat omilla pihoillaan niinkuin minäkin.
 Katu on hiljainen, ei autoja, ei mopopoikia, ei koirien ulkoiluttajia, ei pyöräilijöitä, ei lenkkeilijöitä...
  Ihana  suvisen sunnuntain rauha.
Pioni avasi ensimmäiset kukkansa juhlistamaan tätä suuremmoista päivää...


                  Miten tämän saisi uusintana?