tiistai 22. marraskuuta 2011

Perinteistä

Kaarakan  perinnekäsityöryhmässä olemme opetelleet  neulakinnastekniikkaa.Tämä on hyvin vanha tapa, jota käytettiin pääasiassa kintaiden tekoon,  ennenkuin keksittiin puikkojen avulla neulominen.
  Alkuun tuntui, ettei tule mitään, mutta melko pian kuitenkin kloksahti ja sitten suorastaan koukkuunnuin. Valmiina on rannekkeet, lanka Fritidsgarnia, korkeutta 15 cm.
 Kinnasneula on noin 10 cm pituinen, omani on puuta, mutta näitä on  tehty myös luusta ja metallista.
Lähikuvasta näkyy aloittelijan työn jälki, ei tullut aivan priimaa,mutta saa kelvata ......
Kannattaa kokeilla tätä  ja on tosi mukavaa neulomista. Harjoitus tekee sitten mestarin.
Netta on opettelemassa asistentiksi, mutta näyttää jokin muu kiinnostavan enemmän.

               Pihalla on harmaata ja kosteaa ja niin marraskuuta!

6 kommenttia:

ellu kirjoitti...

Tuohan näyttäisi mukavalta hommalta.
Kotonani isä oli tehnyt tuollaisen neulan. Nyt hoksasin, mihin sitä käytettiin, sillä meillä oli äidillä tuollaisia lapasia.

Päivi, Lankakomero kirjoitti...

Ihana Netta!

Sipi kirjoitti...

Neulakinnas on tosi koukuttavaa, mukavaa. Kesken ne on edelleen mun kintaat, rannekkeita en tehnyt valmiiksi asti ollenkaan :D
Hyvältä näyttää nuo sun rannekkeesi, ihan tasaista ja siistin näköistä jälkeä..uskon että aika monet kintaat saa tehdä ennenkuin tulee täydellistä jälkeä, on se kuitenkin niin outo tekniikka tehdä :)

Sude kirjoitti...

Tuossapa on taas taito, joka olisi mukava oppia.

Kaisa kirjoitti...

Mulla olisi kaksikin kinnasneulaa, saa nähdä josko oikeasti rupean opettelemaan.

Matleena kirjoitti...

Wau, sinä olet oppinut tuon taidon! Minä sitä lokakuussa Maakarissa kolme tuntia yritin, mutta ei se riittänyt minulle. Pitää saada lisäoppia jostain, netissäkin kyllä näyttää olevan hyvät ohjeet. Mies teki minulle katajasta kasan neulojakin, joten ei ole neulanpuute esteenä oppimiselle.