tiistai 8. marraskuuta 2011

Kuistille

siirsin lokakuun puolessa välissä sateilta ja kylmiltä öiltä turvaan kelloköynnöksen, joka on kasvanut vanhassa emalisangossa porraspäässä. Koko kesän odottelin kukkia tunnistaakseni tämän kasvin. Lehtien kauniin värin  ja mukavan köynnöstävän kasvutavan vuoksi annoin tämän olla paikallaan ja sitten siirsin vielä kuistille, kun ajattelin kokeilla tämän talvettamista kellarissa. En ehtinyt siirtää, kun huomasin  ison nupun ja toisenkin....
      Veistoksellisen kaunis kellokukka ......
 Kiirehdin ottamaan kuvaa, kun kukka oli aivan vielä vaalean vihreä siinä pelossa, että se saman tien varisee....
              
                             Näin kesäisin kuvin leutoa marraskuuta!

7 kommenttia:

eevamummo kirjoitti...

Onpa kaunis kukka, jospa saisit säilytettyä ensi kesää varten.

Matleena kirjoitti...

Todella veistoksellisen kaunis kukka! Olipa sinulle ihana yllätys. :)

sirkkis kirjoitti...

Voi kuinka upea ja todella kuin pieni veistos. Nyt toivon sen säilyvän ensikesään josko silloin kukkia olisi useampi.

Sirkka kirjoitti...

Kelloköynnöksesi on ihana! Niukalla lannoituksella sen saa kukkimaan koko kesän. Runsas lannoitus puolestaan kasvattaa komean lehdistön.

Sipi kirjoitti...

Kylläpä on kaunis ja erikoinen kukka!

enkulin käsityöt kirjoitti...

Ihana kukka. Kiva katsella kuvaa pakkasilla.

Päivi, Lankakomero kirjoitti...

Todella kaunis kukka, väri on ihana!