Surutyönä

kudoin huivin mustasta Merino Oro langasta.

Varmaan pari vuotta sitten suunnittelin kutovani mustan pitsihuivin ja olen ostanut monetkin langat siihen tarkoitukseen, mutta en löytänyt sellaista langan ja mallin yhteensopivuutta. Runsaan vuoden aikana olen jo kolmasti todennut, että huiville olisi ollut käyttöä. Tämän langan ostin Tampereen Käsityömessuilta marraskuussa ja olin valinnut jo huiviin ohjeeksi Lankakomeron Päivin  22 lehteä -huivin. Ohuesta langasta johtuen tein välikerrosta useampia niin, että sain yhteensä 30 lehteä huiviin.
Jokaisen silmukan kutoessani kertasin muistoja kodistamme, lapsuudestamme ja elämän varrelta, iloja ja suruja.  Huivikaan ei syntynyt helpolla, vaan välillä tuli virheitä ja lykkyjä putoili, oli pärvöötettävä monta kerrosta. Huivi valmistui kiireettä ja oli  harteillani  Veljeni siunaustilaisuudessa lohduttavana turvana.
    Huivi on HHV 17, kooltaan 60 x 170cm, painoa 46 g, bambupyöröllä nro 3,5.

Puutarhassa kukkii noin puolitoistametrisiksi venähtäneet ukonkellot, oikeammin  makaavat melkein maassa perjantaina illansuussa raivonneen ukkosmyräkän jäljiltä kärsineinä.  Myräkkä kesti noin 2 tuntia, jatkuvaa salamointia, jyrinää ja vettä, vettä tuli omaan sadevesimittariin sinä aikana 38 milliä. Parhaiten se näkyy nurmikolle unohtuneissa kottikärryissä, joissa vesi on mennyt laitojen yli ja kärryissä ollut tyhjä muovisankokin on melkein täynnä.

                  Kiitos kaikille osanotoista ja ajatuksista!