tiistai 23. kesäkuuta 2009

Kuinka kaunis

on taivas pilvineen

paikoin tummia ja vaaleampia

pienen pieni murunen sinistä taivasta

ja kerroksittain pilviä

ja samassa taas tummui. Sitte vähä piskotteli.

Tämä kesä on ollut erikoisen mieluinen rönsyleinikille.
Kun akileija ei jaksa avata nuppujaan, niin tänä täyttää joka paikan.
Kukka on näyttävä, terälehdet kuin vahatut ja lehdetkin ovat kauniit. Voisi hyvinkin olla puutarhakukka (no sitähän se), mutta rönsyjensä avulla se vain levittäytyy erittäin tehokkaasti ja on lujasti juurillaan maassa kiinni. Yhden kompostorin olen jo täyttänyt sillä, eikä tunnu vähenevän.

Juuri nyt pihassa on kauneimmillaan juhannusruusu.

3 kommenttia:

intsu kirjoitti...

Mä toisinaan autossa silmäilen taivaan värisävyjä ja huomaan miten monisävyinen voi taivas olla. Toisinaan niin paljon sinisen eri vivahteita,toisinaan harmaan tummasta vaaleaan ja kaikkee siltä väliltä. Joskus taas ruskean ja keltaisen sävyjä ja joku toinen kerta punertavia. Se kaikki on aivan valtavaa Luojan luomisen rikkautta,niinkuin kaikki ihanat kukatkin.

Matleena kirjoitti...

Upeita taivaskuvia! Hyvin olet saanut vangittua kuviin pilvien liikkeet. :) Ja juhannusruususi on komeassa kukassa.

Malli45 kirjoitti...

Ai, kun tuli koti-ikävä tuosta katosta. Taloillahan oli sama piirtäjä, Paavo-enoni; samanlainen talo on myös Karjalankadulla.
Juhannusruusun tuoksu, ah!
Jos katsot tarkkaan Viljan syntymäpäivä-kuvaa mun blogissa, huomaat, että heillä on lyhennetyn pensasaidan tilalla akilleija-aita...